Login

 

Uusimmat uutisotsikot

Turun ladun joulujuhlat Latumajalla Lue lisää...
Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Elä-Majapäivä syksy 2017 Lue lisää...
Kokouskutsu Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...
Palkittuja Lue lisää...
Pj:n palsta Lue lisää...
Toimiva latulainen Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ma 23.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 24.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 25.10. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 30.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 31.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 1.11. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 6.11. Maanantai-illan sauvailu
Ti 7.11. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 7.11. Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus
Ma 13.11. Maanantai-illan sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Hiihtovaellus 2017
Urho Kekkosen kansallispuisto

Kartta: Hannu Eerola

Kaksi Turun Ladun ryhmää oli lähdössä hiihtovaellukseen UK-kansallispuistoon maaliskuun lopulla. Toinen ryhmä lähti Kiilopäältä Kemihaaraan ja toinen päinvastoin. Itse olin Keminhaarasta lähtevässä ryhmässä. Lähdimme lauantaina kello kahden aikaan hiihtämään ahkioita vetäen ja auringon paistaessa, kohteena Mantoselän varaustupa, johon oli n. 4 h matka. Illansuussa oltiin perillä ja päästiin hyvin majoittautumaan, muutama siirtyi autiotuvan puolelle, koska se oli tyhjillään. Sunnuntai oli pilvinen ja lämpötila suojan puolella, mutta ei haitannut, koska meillä oli hiihtelypäivä, eli nukuimme kaksi yötä Mantoselässä. Lähdimme aamupäivän aikana tutustumaan seuraavan päivän reittiin, söimme eväät ja hiihdimme takaisin mökille. Maanantaina klo 9.00 jatkoimme metsäistä reittiä Peuraselän autiotupaan, jonne saavuimme n. klo 16.00. Tupa oli pieni, onneksi ei ollut muita, mutta aika viihtyisä. Yksi joutui nukkumaan lattialla, koska petipaikkoja oli vain viisi, mutta sopu antoi hyvin tilaa. Meillä oli varoiksi telttakin mukana, jos mökillä olisi ollut muita yöpyjiä.

Kuva: Markku Jessen-Juhler

Tiistaiksi oli suunniteltu 23 km hiihto Hammaskurun autiotupaan. Reitti kulki edelleen paljon metsässä auringon paistaessa puiden välistä. Isoja korkeuseroja ei ollut, reitti oli muuten vaihteleva ja maisemat hienoja. Matkalla pidimme kaksi pidempää taukoa, jouduimme myös muutaman kilometrin tekemään itse latua, lopussa oli kuitenkin kiva lasku tuvalle. Varaustuvan puolella oli pari suomalaista ja pari katalonialaisia naista, (heidän seurassa oleva mies oli autiotuvan puolella), olivat varmaan ihmeissään, kun liuta suomalaisia ilta kahdeksan aikaan tömistelivät tupaan.

Keskiviikkoaamuna emme pitäneet kiirettä, suomalainen pariskunta teki lähtöään ja katalonialaiset siirtyivät autiotuvan puolelle tekemään aamupalaa. Puoli kymmenen aikaan lähdimme liikenteeseen, taas auringon paistaessa, nyt kohteena Luirojärvi, jossa myös oli suunnitelmissa olla kaksi yötä. Matka sujui hyvin, vaikka kävi pieni vastainen viima, onneksi aurinko paistoi, niin se vähän lämmitti. Noin puolivälissä, Kärppäjärvillä, tuli Kiilopäältä lähtenyt ryhmä vastaan. Tärkeimmät kuulumiset siinä jäällä vaihdettiin pikaisesti, onneksi heidänkin retkensä oli mennyt hyvin. Nyt alkoi maisemissakin olla tuntureita ja oikealla puolella kohosi meidän seuraavan päivän kohde Sokosti. Luirojärven varaustuvalle saavuimme kolmen aikaan. Luirolla koimme ylellisyyttä, koska siellä pääsimme saunaan. Alkumatkan lumi- ja puropesut sai jäädä ja päästiin saunomaan, tosin pitihän saunan lauteilta mennä lumihankeen pyörimään. Saimme myös katalonialaisista seuraa saunaan, ja yllätys myös lumihankeen. Miesporukassa kommunikointi oli vähän vaikeaa, koska Tony ei osannut englantia, mutta lumihankeen hän tuli, kun näytimme esimerkkiä. Naiset olivat myös saunassa ja lumihangessa, olivat jopa innostuneet lumisotaan. Varmaan oli ikimuistettava kokemus kerrottavaksi Espanjassa.

Seuraavana aamuna oli -28 pakkasta, onneksi se lauhtui nopeasti ja kymmenen aikaan lähdimme liikenteeseen reput selässä. Raappanan kammin kautta lähdimme kiipeämään kirkkaassa auringonpaisteessa kohti Sokostin huippua, joka kohosi 718metrin korkeuteen merenpinnasta, meille nousua tuli vähän yli 400m. Sukset jätimme, kun hanki kesti kävelyn, suurin piirtein puurajassa. Katalonialaiset tulivat jo meitä vastaan, heillä oli sama päiväohjelma kuin meillä. Onneksi ei ollut mikään mahdoton tuuli, niin ylhäällä tarkeni ihailla maisemia ja ottaa muutama valokuva, tosin ei siellä kauan ilman hanskoja voinut olla. Lähdimme rauhassa paluumatkalle, koska meillä ei ollut kiire ja ilmakin oli lämmennyt ja aurinkoinen. Kun pääsimme mökille, niin joimme huiputuskahvit Mikon tarjoaman konjakin kera. Naapuripöydässä oli samat menot ja kataloonien nauru raikui. Sokosti siis toi hyvän mielen koko tuvalliselle. Ilta meni edellisen illan tapaan lettukesteissä, jotka maistuivat tosi makoisilta. Tupa hiljeni siitä pikkuhiljaa ennen ilta kymmentä, kunnes yöllä tuli revontuliherätys. Taivaalla loimusivat komiat valot ja koko tupa oli niitä katsomassa, espanjalaiset hakivat kamerat ja lähtivät järvelle kuvaamaan.

Kuva: Markku Jessen-Juhler

Perjantaina aamulla pääsimme yhdeksän aikaan ladulle, meidän ulkomaalaiset ystävämme lähtivät hiukan aikaisemmin, he olivat menossa samaan suuntaan kuin me. Luirojärven päällä oli usvaa, kun hiihdimme sen poikki metsään, jossa latu alkoi nousta. Usva jäi taakse ja ylempää näimme tunturien häämöttävän horisontissa, Ampupäät, Tuiskupäät ja Pikkutunturit ja paljon muuta. Tuiskukurun autiotuvalla keitimme kahvit ja söimme eväät. Sitten alkoi lyhyt, mutta jyrkkä nousu, jonka kävelimme ylös. Suomunruoktulle tuli n. 22 km jonka hiihdimme 8 tunnissa. Kataloonialaiset olivat jo perillä, mutta he olivat autiotuvan puolella. Kettu kävi yöllä haistelemassa meidän ahkioita, onneksi kaikki ruuat olivat sisällä, niin se ei ollut hajottanut mitään. Oli varmaan käynyt aikaisemminkin, kun ei pelännyt ihmisiä, komia yksilö kuitenkin.

Lauantaina aamutoimet sujuivat ripeästi ja matkaan pääsimme lähtemään vähän ennen kahdeksaa. Matkaa meillä oli 14 km ja tarkoitus oli olla Kiilopäällä klo 12.00. Alkumatka oli vähän metsäistä, kunnes nousimme ylemmäksi, jolloin maisema muuttui puuttomaksi. Kiipesimme tunturin rinnettä ylös varmaan 470 metriin, jolloin mökiltä nousua tuli n. 200m. Eväät söimme Niilanpään porokämpällä, josta oli n. 5 km pääasiassa loivaa laskua Kiilopäälle. Aurinko paistoi ja ilma oli niin hieno, että tuntui tosi haikealta lähteä kotimatkalle. Saunan ja ruuan jälkeen, noin klo 16.15 taksi vei meidät Laanilaan, jossa astuimme vuorobussiin, jonka kyydissä pääsimme Rovaniemen juna-asemalle. Toinen ryhmä oli noussut Kemijärveltä junan kyytiin, niin ennen nukkumaan menoa ehdimme vaihtaa kuulumiset.

Markku

Takaisin

 

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 9.10.2017 12:41:11