Login

 

Uusimmat uutisotsikot

Turun ladun joulujuhlat Latumajalla Lue lisää...
Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Elä-Majapäivä syksy 2017 Lue lisää...
Kokouskutsu Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...
Palkittuja Lue lisää...
Pj:n palsta Lue lisää...
Toimiva latulainen Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ma 23.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 24.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 25.10. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 30.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 31.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 1.11. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 6.11. Maanantai-illan sauvailu
Ti 7.11. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 7.11. Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus
Ma 13.11. Maanantai-illan sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Liikuntaviikko 10.–18.8.2012 Kilpisjärvi

Lähdimme linja-autoasemalta klo 20.00. Autossa oli ongelmia, keskiovi ei mennyt kiinni. Hälytysääni oli vihlova. Palasimme Raisiosta takaisin Citybussin varikolle. Saimme onneksi uuden bussin, johon siirsimme matkatavarat pika pikaa. Uusi lähtö matkalle runsaan tunnin myöhässä.

Lauantai 11.8.

Muutaman pysähdyksen jälkeen saavuimme onnellisesti päämääräämme Kilpisjärvelle.

Ylöskirjasi Heidi, Mirja, Sanna ja Ritva

Sunnuntai 12.8.

Kokoontuminen pihalle klo 9.30. ”Salossa” liehui Turun Ladun lippu ja meitä oli koossa aikamoinen nippu. Matkasimme Saanajärven päivämajalle. Evät syötyämme matka jatkui kahdessa ryhmässä – reippaat ja leppoisat. Seppo lähti reippaiden ryhmän kanssa kiertämään Saanatunturia ja Maisa uituaan lähti Saana-järven ympäri leppoisien kanssa takaisin majapaikkaan päin. Porot jo odottivat heitä. Päivän aikana kirjattiin 34 eri kasvia.

Kiitokset kaikille tästä mukavasta ja lämpimästä päivästä. Tupa 1 C, Heli, Henna, Tuija ja Ranja

ps. Maisa ja Rauno näkivät tällä reissulla riekkoäidin ja lapsen. Hättäisemmät eivät nähneet niitä.

Maanantai 13.8.

Ensimmäinen olympiahuuman jälkeinen aamu 112 asukkaan Lapin rikkaimmassa kylässä valkeni pilvipoutaisena. Aamupuuron sakeus onnistui edellisaamua paremmin ja muutoinkin aamutoimiin tuli hyvä rutiini. Eväät olivat kunnossa hyvissä ajoin.

Kokoonnuimme bussille saadaksemme pikkukyydin ennen Ailakkajärven retken alkua. Piipahdimme Kilpisjärven luontotalolla. Hieno näyttely pohjoisen Lapin luonnosta ja elämästä. Käsivarren erämää on 2. suurin Suomen erämaista (220 000 km˛). Suomen alueella on 40 yli 1000 m tunturilakea, joista muut paitsi Saana ovat erämaa-alueella. Kilpisjärven rantamaisemasta löysimme bussille kelpo parkkipaikan.

Lähdimme Ailakkavaaran polkua kohti järven taukotupaa. Polku kulki tunturikoivikossa ja vaihteli kivikkoisesta röpeliköstä mitä mahtavimpaan nummipolkuun. Ailakkajoen uoma kohisi oikealla puolellamme, kunnes äänet hävisivät järveä lähestyttäessä. Pitkän matkaa kohti järveä polku seurasi vieressä olevaa harjannetta, jonka takaa pilkotti mahtavana Ailakkapahdan jyrkkä rintaus. Tällä tunturikoivikoiden osalla hyttyset sun muut lentäväiset ahdistelivat joukkoamme, mutta offin ja muiden myrkkyjen avulla tarvoimme kohti järveä. Järven lähestyessä tunturikoivikko harveni ja lopulta maisema avautui.

Sitkeän kulkemisen jälkeen Ailakkajärven tupa viimein ilmestyi esiin ja väki pääsi ansaitulle evästauolle. Tauon aikana luonto palkitsi kulkijoita auringon ilmestyessä esiin. Evästelyn ja pakotustarpeiden tultua suoritettua kuului jostain Sepon JAAHA – silloin oli parasta pistää kampsut pikaisesti kasaan. Joukkomme jakaantui Maisan vetämään KYMPPI-porukkaan ja Sepon PITKÄLÄISET-poppooseen. Maisa palasi samaa reittiä tien varteen hyvin tuloksin, kukaan ei karonnu.

Pitkäläiset lähtivät kohti Ailakkavaaran ylänköä, jonka huipulta oli tarkoitus katsastaa koko Ailakkapahdan ISO alapuolinen mualima. Kulku kävi vastamäkeen ja vähän väliä pieni tauotus oli tarpeen. Ylämäen puolelta näimme KYMPPI-ryhmän etenevän jokivarren ja harjun polkua. Vilkutimme, mutta ei tietoo, välitettiinkö ylämäen porukast siäl laaksos yhtikäs vähää.

Jatkoimme nousua Ailakkapahdan pohjoispuoliselle rinteelle. Ranja, Heli ja Sulo valitsivat rinteen alaosan suuntaisen kulku-uran, mutta muut kirmasivat pahdan päälle mualimaa katteleen. Sovimme treffit alarinteen kulkijoiden kanssa vissiin paikkaan. Pahdan upeita näkymiä ihasteltuamme lähdimme laskeutumaan alaspäin kohti tapaamispaikkaa. Siellä olikin iso yllätys: kohdattuamme oman joukkomme paikalle pöllähti samalla noin tuhatpäinen porotokka. Siinä vähän toljotimme toisiamme, kohtaaminen oli molemmille porukoille iso yllätys. Kamerat kävivät tosi kuumana tovin aikaa!! Porotokka oli todella suurin ikinä näkemäni. Osa poroista piti possujen tapaista röhkimistä meidän suuntaan, mutta kohtaaminen päättyi sopuisasti.

Jatkoimme matkaa Ailakkavaaran ylänköä pitkin länsi-luoteeseen. Pienempiä poroporukoita kävi meitä tervehtimässä vähän väliä, osa oli tummia eli musikkeja. Oli siellä täysin valkoinenkin eli valkko. Aurinko ja avarat maisemat hellivät meitä ilman hyttysten ininää!

Ailakkavaaran ylänkö alkoi taittua luoteeseen kohti Tsahkaljärveen vievää jokiuomaa. Rinnesoisten alueiden kautta matka jatkui. Jalkavoimat olivat jo kulahtaneet ja kaukana näkyvä järvi ei tuntunut lähestyvän millään. Joukkomme eteni kahden kärjen taktiikalla: toiset ylempänä rinnesoiden yläpuolella ja toiset alarinteen puolella. Koti kaihers´ jo mieltä, mutta matka oli aina vaan kesken. Muutaman pikaisen pysähdyksen jälkeen Tsahkalin rantapolku parani ja viimein saavuimme Kalottireitin merkitylle polulle. Järven eteläpuolta seuraillen saavutimme viimein järven lounaiskulman, jossa virkistimme päitä ja jalkoja järvenrannan taukopisteellä. Seppo saavutti pääjoukon käytyään varmistamassa toisen kärjen sijaintia, joka olikin mennyt jo pääjoukon edelle. Viimeinen rypistys järven sillalta hienolle putoukselle ja sieltä kohti kylää. Saavuimme kylälle puoli seitsemän aikaan varsin uupuneina, mutta paljon poroja nähneinä.

Päivän kasviuutuudet: tunturipoimulehti, lapin orvokki ja lapinvuokko. Vararikkoa ja kitupiikkiä ei löytynyt, mikä ei oo ihme, kun ollaan Lapin rikhaimman kylän lähitunturissa.

19 km, lämpöä riittävästi.

Ilta meni tiätty varsin normaaleilla elpymisaskareilla; saunaa, juomaa ja syämist. Sit kympin uutiset, jonka jälkeen naiset nukkumaan ja kirjailija töihin. Tämmöst se sit oli.

Kirjoitti Ilkka

Tiistai 14.8.

Tänäänkin saimme herätä kauniiseen, aurinkoiseen kesäpäivään. Kun vihdoin saimme reppumme pakattua ja kadoksissa olleet tavarat löydettyä, suuntasimme kohti bussia, jossa Tuija jo odotteli. Koko joukko joutui odottamaan vielä hetken, kun Irma kipaisi hakemassa unohtuneen kameran akun.

Matka kohti Saanan valloitusta voi kuitenkin alkaa muutaman minuutin etuajassa. Mennessä poikkesimme retkeilykeskuksessa. N. klo 9.30 suuntasimme kohti Saanaa. Seppo oli antanut jokaiselle tehtäväksi laskea rappuset. Meidän yksimielinen laskelmamme osoitti rappusia olevan 747. Jos joku sai enemmän tai vähemmän, hänellä on mahdollisuus laskea ne huomenna uudelleen.

Rappujen jälkeen alkoi vielä pitkä kivinen ja kallioinen taival. Juuri kun kuvitteli, että huippu on seuraavan nyppylän takana, alkoi taas uusi taival seuraavalle nyppylälle. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin huipulle, mekin.

Olipa mahtavat näkymät naapurimaihin ja tuntureille. Norjan puolen tunturit hohtivat lumisina. Kauniit tunturijärvet olivat houkuttelevan näköisiä kirkkaine vesineen. Saanan rinteiltä näimme myös n. 100 poron tokan ja aina silloin tällöin muutamia yksilöitä kulkemassa omia polkujaan. Alastulo oli huomattavasti vaikeampaa, muttei kukaan sentään tunturiinkaan jäänyt.

Reippaammat vaelsivat vielä luontopolun. Päivä oli vähän edellistä lyhyempi, mutta luulemme, ettei se yhtään harmittanut. Saavuimme kämpille n. klo 16.00

Muistiin kirjasi huoneisto 3 A

Härkätien Vaeltajat (peruutuspaikkalaiset)
Tuula, Martti, Lauri ja Irma

Keskiviikko 15.8.

Aamulla jälleen aurinkoisessa säässä olimme ajoissa bussissa ja lauloimme Maisalle onnittelulaulun. Seppo hehkutti bussissa ladanneensa videon valmiiksi kolmen valtakunnan rajapyykillä tapahtuvaa showta varten. Mitähän näemmekään!

Kello kymmeneltä lähdimme m/s Mallalla Kilpisjärveä pitkin kohti Koltalahtea. Kilpisjärven syvin kohta on 45 m ja keskimäärin sen syvyys 30 m. Valtakunnan raja kulkee keskellä Kilpisjärveä. Laivamatka kesti puolisen tuntia. Lähellä määränpäätä uiskenteli kaksi kaakkuria.

Koko ryhmämme lähti reippaasti kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä. Perillä kiertäessämme pyykkiä, huomasimme, että Norjalla ja Ruotsilla on pyykissä vaakunat, mutta Suomella vain jälkeenpäin laitettu laatta, jossa vuosiluku 1926, mitä sitten tarkoittaneekin.

Ilkka pääsi Sepon avustuksella pyykin päälle ja Seppokin sinne innostui kiipeämään. Siellä he sitten poseerasivat samanaikaisesti kolmen valtakunnan alueella valokuvaajien iloksi.

Ensimmäisen tauon pidimme Kuohkimajärven autiotuvalla. Mervi ehti pulahtaa uimaan. Jatkoimme matkaa aluksi Suomen ja Norjan rajalinjaa pitkin ja sitten maasto muuttui haastavaksi. Pidimme taukoa Mallan rinteellä ja jatkoimme kohti Kitsin putousta. Kokeneille kulkijoille putous oli pettymys. Vettä virtasi melko vähän. Pidimme putouksella pidemmän tauon. Reitti jatkui paikoin nummipolkua kulkien. Muutama poro seuraili kulkuamme. Näimme myös sodan aikaisia saksalaisten tekemiä bunkkereita.

Erään kumpareen takaa rupesi häämöttämään Siilasjärvi. Havaitsimme maastossa myös alkavan ruskan merkkejä. Pikku-Mallan luontopolun risteyksessä ihmettelimme suurta viivasuoraan haljennutta kiveä. Vähän ennen parkkipaikkaa ylitimme Siilasjoen vuonna 1976 rakennettua puusiltaa pitkin. Bussille saavuimme puoli viiden aikaan: yllätys, yllätys, linja-auton etuovi ei auennutkaan. Niinpä saimme kuunnella pari kilometriä ääntä: piip, piip, piip, mutta emme lähteneet vaihtamaan bussia.

Näin koimme liikuntaviikon neljännen päivän
Huoneisto A2
Tuija, Pirjo, Anja ja Leena

Torstai 16.8.

Liikuntaviikon viides päivä suuntautui naapurimaahan Norjaan. Aurinko oli osin sumu piilottamana. Retkeläiset olivat tänäkin aamuna ajoissa linja-autossa ja matkaan lähdettiin etuajassa klo 07:52. Suomen tulli ohitettiin klo 08:00 ja Norjan maaperällä olimme klo 08:03. Tie muuttui mutkaiseksi; jyrkkä käännös oikealle, seuraavaksi vasemmalle, nousua ylös ja laskua alas. Tien oikealla puolella jyrkkää kallioseinämää ja vasemmalla syvää rotkoa. Kello 08:40 avautui oikealle puolelle Lynden vuono kirkkaana ja tyynenä. Vuorovesi oli alhaalla ja rannalla merilevät näkyvissä. Kello 9:04 käännyimme Lyngseiden tielle päämääränä Steindalen, jonne saavuimme klo 9:20. Kun linja-auto oli saatu pysäköityä tien varressa olevalle parkkialueelle. Retkeläiset nostivat reput selkäänsä ja suuntasivat kohti Steindalin tunturi-ikijäätikköä. Retkeläiset jakautuivat jo matkan alkuvaiheessa kahdeksi ryhmäksi ja reippaat ja rohkeat –ryhmä jatkoi matkaa jyrkästi nousevalla polulla kohti jäätikköä, jonne matkaa oli 7 km.

Leppoisat nautiskelijat –ryhmän päämääränä oli polun vasemmalla puolella virtaava joki, joka sai alkunsa jäätiköltä. Joki virtasi kuohuvina koskina. Leppoisat -ryhmä piti evästauon jokirannassa palaten sen jälkeen hakemaan linja-autoa polun lähtöalueelle tehdylle pysäköintialueelle. Jäätiköllä kävivät palasivat linja-autolle klo 15:20. Matka oli ollut rankka, mutta kokemisen arvoinen. Kosket kohisivat, kivet kolisivat ja jäälohkareet putoilivat.

Iltapäiväkahvit juotiin Skibotn havn Trollkafe´ssa suurella hartaudella, silla kuppi kahvia ja kermavaahdolla kuorrutettu tortun pala maksoi 10 € 20 senttiä. Sää jatkui pilvisenä muutamaa hetkeä lukuun ottamatta, jolloin tulivat näkyviin Lyngen vuonoa reunustavien vuorien huiput.

Tämän jälkeen lähdimme kohti Suomea ja Kilpisjärveä. Sää muuttui aurinkoisemmaksi mitä lähemmäksi Kilpisjärveä tulimme. Perillä olimme viiden jälkeen.

Huoneisto B 2, Kristina, Anneli ja Henkka

Perjantai 17.8.

Liikuntaviikon kuudes ja viimeinen patikointipäivä, viikon viilein päivä, +7 astetta, pilvipoutaa. Kodalle kokoontui muita päiviä vajaampi porukka. Kuljettajat huoltavat autoa ja muutama muu lähti omille retkilleen. 20 retkeläistä lähti Saanajärven kodan suuntaan. Grillattiin makkaraa. Mervi, Maisa ja Mirja kastautuivat Saanajärvessä. Sepon porukka jatkoi patikointia tunnin verran Norjaan päin. Mökille palattuamme joimme kahvit ja sammuimme. Illalla ruokailimme isäntien tiloissa.
Kiitos kaikille
Mirja, Sulo ja Rauno

Takaisin

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 9.10.2017 12:41:11