Login

 

Uusimmat uutisotsikot

Turun ladun joulujuhlat Latumajalla Lue lisää...
Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Elä-Majapäivä syksy 2017 Lue lisää...
Kokouskutsu Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...
Palkittuja Lue lisää...
Pj:n palsta Lue lisää...
Toimiva latulainen Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ma 23.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 24.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 25.10. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 30.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 31.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 1.11. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 6.11. Maanantai-illan sauvailu
Ti 7.11. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 7.11. Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus
Ma 13.11. Maanantai-illan sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Muisteluja viimekesän Saaristopyöräilystä

Jo kolmatta kesää peräjälkeen lähdettiin pyöräretkelle kesäiseen saaristoon. Tällä kertaa oli reitiksi valittu Turku - Parainen – Nauvo – Korppoo - Houtskärin Mossala - Rymättylän Haapala – Naantali - - Turku. Kokonais pyöräilymatkaa reitistä kertyy n. 145km, lautta sekä yhteysalusmatkat noin 45km siihen vielä päälle. Suuri 20:n pyöräilijän ryhmä lähti totuttuun tapaan liikkeelle Tuomiokirkon edestä heinäkuun 6:n päivän aamuna klo 9.00. Ryhmää lähti vetämään Markku. Kaarinan Hovirinnan kioskilla hengähdettiin ensimmäisen kerran ja saatiin samalla porukkaan 3-pyöräilijää lisää, Turusen pariskunta Kaarinasta ja allekirjoittanut Sauvon takamailta aamulla polkimille kiivennyt. Reitti eteni Paraisille jossa käväistiin kaupassa ostamassa viimeiset ostokset matkaa varten ja kurkistettiin tietenkin taas Paraisten kalkkikaivoksen suunnattomaan avolouhokseen kun siitä kerran ohi ajettiin. Paraisilta saatiin matkalle mukaan vielä Lehtosen Rakel ja koko lopullinen 24:n pyöräilijän joukko oli sitten koossa.

Paraisilta edettiin kohti yöpymispaikkaa Biskopsötä vuoronperään Markun ja allekirjoittaneen keikkuessa ryhmän kärjessä. Matkan varrella sattui ”pieni” ja ”pieni” haaverikin kun Jarl lipsautti pyöränsä ulos heikkokuntoiselta päälystämättömältä pyörätieltä. Onneksi tilanteesta selvittiin naarmuilla ja mustelmilla ja kun suojakypärä oli tyhjennetty hiekasta ja turpeista, matka jatkui. Ihmetystä siinä vain herätti tuo keskeneräinen, pehmeä ja vaarallinen pyörätie. Kun kerran saariston rengastietä markkinoidaan kait eniten juuri hienona pyöräilyreittinä. Niin no, hienohan tämä reitti kieltämättä kyllä onkin tuosta jo useita vuosia vaivanneesta epäkohdasta huolimatta.

Siinä ennen Nauvon lauttaa jäi mieleen monessakin kohdassa kasvava miltei miehen korkuinen ja rehevä Ukon-tulikukka kasvusto joka oli pureutunut hiekkaiseen tienvarsipenkereeseen. Kaikenkaikkiaankin reitin varrella nähtiin erilaisia kasveja mahtava määrä. Helpompi olisi kait luetella kaikista kasveista vain ne joita emme matkan varrella nähneet.

Aikanaan illemmalla saavuttiin Biskopsön mökkikylään. Laiteltiin iltapalat, saunottiin ”ruotsalaistyyppisessä” saunassa, (Saunasta tuli jonkin verran palautettakin. Pakko oli selitellä että on sieltä aikaisempina vuosina kyllä ihan hyvät löylyt saatu?) uitiinkin ja siirryttiin sitten yksi toisensa jälkeen grillinuotiolle makkaroita käristelemään ja iltaa istumaan. Muistan että siinä huuli lensi jonkun verran. Siinä olisi pitänyt olla muistilehtiö paikalla tai mankkari, muistan vain että vitsit olivat kertakaikkisen upeita. Markku tempaisi siinä illan kuluessa vielä extemppore tietokilpailulla josta siitäkin jäi mieleen vain että kahdesta joukkueesta toinen voitti ja toinen hävisi, mutta että mukavaa oli. Illan lopuksi aleneva aurinko loi siihen mökkikylän korkeille, rannan yläpuolelle kohoaville kalliolle loistavan iltaruskon ja me vähän kait jo väsyneetkin, mutta tyytyväiset retkeläiset siirryttiin pikkuhiljaa patjoille ja peitteisiin.

Toisen päivän aamuna, kun mökkien avaimet oli palautettu, lähdettiin polkemaan kohti uuden päivän loppuetappia, Mossalan lomarantoja. Tärkeimmät pysähdyspaikat olivat jo heti aamulla Nauvon kirkonkylä ja sen kuuluisa vierasvenesatama, Korppoon kirkonkylä ja Kaltbyn lauttaranta sekä Houskärin kirkonkylä jossa odotin tänäkin vuonna näkeväni alpakkapariskunnan Etelä Amerikasta, mutta pettymykseksi ne eivät enää täällä olleet, oli kait viety muihin kesän tapahtumapaikkoihin ihmisten ihmeteltäväksi. Yhtä kaikki, ennen Mossalaa topattiin vielä kunnolla elpymään Björkön lauttarannan kahvilan terassille jossa jo muutama huurteinenkin kumottiin. Mossalassa sähellettiin vähän mökkien ja petipaikkojen kanssa kun petijako oli Biskopsöhän verrattuna erilainen johtuen siitä ettei täällä ollut enää kahden hengen huoneita. Petipaikka kuitenkin kaille löytyi. Ohjelma jatkui mainiolla aterialla seisovasta pöydästä, minkä jälkeen saunaan, naiset ensi kuten asiaan kuuluu. Yllättäen ravintolan muovikalvolla katettulle terassille kuultiin kauheaa naisten kirkunaa rannan suunnasta. Siellä oli joku meinannut polkaista kyyn päälle kun oli lähtenyt oikaisemaan rantapolulta saunaan matalaa kanervaa kasvavan rantapuiston halki. Matelijaa etsittiin porukalla, mutta jäljettömiin oli hävinnyt ja karkuunhan tuo pääsi.

Mossalan illasta ei kerrota sen enempää kuin että jotkut lähtivät melko varhain illalla peteillensä uinailemaan, jotkut taas viettivät illan kuten se vietetään anniskelupaikoissa yleensä. Lopulta viimeiset virkut kömpivät mökkeihinsä grillikatoksen suunnalta, melko varhain aamulla.

Kolmannen ajopäivän aamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Oltiin toiveikkaalla mielellä edessä olevan hyvän sään ajopäivän suhteen. Koska Ms. Kivimon lähtöaika Mossalasta oli vasta klo 1:n aikaan päivällä, niin kerittiin kierrellä ja katsella vielä vähän niitä Mossalan rantoja. Löytyi komea rantakallio jonka pinnassa oli merkillisiä uurteisia kuvioita. Siitä sai sellaisen vaikutelman että kiviaines olisi ollut joskus sulassa muodossa… kukapa tietää? Mutta se säätila! Taivaanrannalta alkoi kohota pilviä yksi toisensa jälkeen. Lopulta pilvimassa muuttui lientyvän sateen väriseksi harmaaksi massaksi ja jo ennen Ms. Kivimon laiturista irtaantumista alkoi sataa. Yhteysalusmatka Haapalaan kesti pari tuntia ja monien saarien laitureissa käytiin ottamassa lisää matkustajia tai päästämässä heitä myös aluksesta pois. Mutta sade se vain kaikista erisuuntaisista toiveista huolimatta jatkui ja jatkui, sen näki merenpintaan iskeytyvien tihenevien vesipisaroiden täplistä veden muuten melko tyynellä kalvolla. Eikä harmaa pilvimassa osoittanut minkäänlaista selkenemisen merkkiä. Saavuttiin Haapalan yhteysaluslaituriin ja yhä satoi ja satoi. Ei auttanut muu kuin nousta pedaaleille ja lähteä polkemaan. Tässä vaiheessa pyöräilyporukka hajosi. Kiireellisemmät ja kovakuntoisimmat menivät menojaan eikä heitä tavoitettu kovasta yrityksestä huolimatta. Jälkeen päin kuultiin että jollekin oli sattunut siinä sateen keskellä vielä rengasvauriokin. Pääporukka kuitenkin saapui yhtenäisenä Naantaliin. Päätettiin mennä kuivattelemaan vähän vaatteita Naantalin venerannan kahviloihin ja siinä samalla nautittiin pullakahvit lohdutukseksi kaikille ryhmässä vielä mukana oleville, oikein Ladun piikkiin. Siinä Naantalin rantalaiturilla sitten vielä kiiteltiin, kehuttiin retki, -osanottajat ja taputeltiin vetäjät. Hyvästeltiin ja lähdettiin pienissä ryhmissä kukin kotiensa suuntaan. Loppujen lopuksi lämmin kesäsade ei kovinkaan paljon haitannut eikä sitä missään vaiheessa voinut kaatosateeksi kutsuakaan, kunpahan vain melkoisesti ripeksi. Hyvät muistot tästäkin reisusta elävät pääkopan sisällä kunnes dementia ne jonain päivänä pois pyyhkäisee. Että semmoinen pyöräretki viimekesänä. Kiitokset vielä tässäkin yhteydessä kaikille retkeläisille ja kiitokset myös niistä monista kiitoksista joita saimme tekstiviesteinä ja s-posteina mukamas hyvin järjestetystä reisusta. Ja kaikille tervetuloa myös tulevan kesän Ahvenanmaan pyöräilyyn, niin paljon kuin tilaa (24 henkilöä) riittää. Ja se pyöräily se jatkuu ja jatkuu vaan…!

Muisteluksen näpytteli Aarno 23.1.2008

Takaisin

 

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 9.10.2017 12:41:11