Login

 

Uusimmat uutisotsikot

Turun ladun joulujuhlat Latumajalla Lue lisää...
Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Elä-Majapäivä syksy 2017 Lue lisää...
Kokouskutsu Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...
Palkittuja Lue lisää...
Pj:n palsta Lue lisää...
Toimiva latulainen Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ma 23.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 24.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 25.10. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 30.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 31.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 1.11. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 6.11. Maanantai-illan sauvailu
Ti 7.11. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 7.11. Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus
Ma 13.11. Maanantai-illan sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Syysvaellus 2008
Kevo-Paistunturit 22.8 -31.8.2008


Lauantai 23.8

Epämääräinen historiikki retken lähtöpäivästä 22.8 ja vaelluksen aloituspäivästä 23.8 Ilpon ryhmä. Ei kelpaa todisteeksi eikä alibiksi.

Lähtöpäivänä ennen klo 18:sta matkavalmis joukko kerääntyi tavanomaiselle lähtöpaikalle Turun linja-autoasemalle, jossa tavarat lastattiin Jalo-bussiin. liikkeelle päästiin klo 18.00 maissa ja kun vielä Laaksoset oli Mynämäeltä poimittu mukaan, matka saattoi todella alkaa. Alkumatkasta oppaat jakelivat ryhmilleen nimellä varustettuja pyykkipoikia mahdollisesti myöhempää tunnistamista varten ja kukin sai samalla tilaisuuden muutamin sanoin esitellä itsensä ennen kaikkea aikaisempien Ladun retkien meriittien puitteissa.

Ensimmäinen pysähdys Närpiön Teboililla, sitten Kempeleen Kesoililla ja sitten vielä Napapiirillä. Matka-aamiaista söimme Sodankylässä hotelli Karhussa, jonne saavuimme aamulla kahdeksan paikkeilla. Ilpo oli tullut Karhuun jo edellisenä iltana kalasteltuaan Lapin mailla jo viikon. Sodankylän jälkeen poikkesimme vielä kahville Inarissa, jonka jälkeen bussi vei vaeltajat Sulaojalle, jossa rinkat heitettiin selkään. Päiväretkeläiset jatkoivat bussilla majapaikkaansa.

Ryhmämme Ilpo, Janne, Laaksoset Jukka ja Raija, Tarja, Sini, Elina ja Ilona ja allekirjoittanut. Myöhemmin havaitsimme, että myös Jaskan ja Mikon opastamat ryhmät olivat päässeet liikkeelle. Ensimmäisenä päivänä kuljimme ehkä seitsemisen kilometriä polkua pitkin kohden Kevon luonnonpuistoa ja leiriydyimme Luobmusjärvien väliselle kannakselle. Jaskan ryhmä valitsi saman leiripaikan polun toiselta puolen. Ensimmäistä päivää sää suosi sikäli että alkumatkan tihkua lukuun ottamatta ei satanut.

Kyllä se siitä kirkastuu!

Jussi
7 km

Sunnuntai 24.8

Aamu alkoi, kun Ilpo kävi teltan oven takana ja kertoi kellon olevan vähän vaille seitsemän, sää pilvi poutainen ja itikoita vähäsen. Siitä starttasimme ensimmäisenä aamuna kahvin keiton ja puuropussien rapistelun. Kävin myös aamu-uinnilla, vesi oli raikasta.

Näin vastarannalla pienen mustan pisteen- onko se karhu. No heti kun huomasin, että sillä on vaalea kaveri, niin tajusin, että kyllä se poro on. Kiikarit varmistivat asian. Pari tuntia meni aamupuuhissa tuossa tuokiossa. Matkaan pääsimme hieman yli yhdeksän - vain muutaman minuutin myöhässä aikataulusta. Luobmusjavrit jäivät taa. Aamun reippain askelin ohitettiin Ruktajavrin autiotupa. Ristenasjavrit oli ihan mahtavan näköinen paikka, siellä pidettiin taukoa ja katseltiin avartuvaa järvimaisemaa.

Ohitsemme kulki neljän naisen porukka Keski-Suomesta => Virtasalmelta, Jyväskylästä ja Kangasniemeltä. Ja sitten me ohitimme heidät. "Menkää te, me ihastelemme maisemia"

"Ei saa poiketa polulta"-kylttiä noudatettiin tottelevaisesti. Kun taukoa piisasi tuli kiivettyä rinteelle kiven päälle istumaan niin joku jo totesi " en nyt saa kyllä nukutuksi" omatunto alkoi soimata. Ja vielä illalla teltan pystytyksessä pysyttiin tarkasti ohjeissa "teltta keskelle polkua"

Lounas tehtiin tunturimaisemassa. Seuraava tauko oli kotapaikalla. Uusi kota - ei grafitteja seinillä. Neljän naisen porukka - mutta ei sama.

Sitten avautui Maisema. Kanjonin syvyydestä käytiin keskustelua. Vieläkin veikkaukseni, että oma eka arvaukseni 100 metriä on lähempänä kuin 20 metriä. Mutta totuus on selvitettävä.

Päivä on mennyt hyvin. Ilpo on kantanut naisten rinkat ylämäessä, sekä toiminut muuten kuten kelpo oppaan kuuluu.

Iltanuotiolla istuimme hämäläispariskunnan kanssa. Rouvalla oli kaunis itse tehty villapaita. Lämmin illala ja ihana yöllä pään alla. Heille matka jatkuu Kevon reittiä pitkin kun käännymme Guiville tiet erkanevat.

Nuotiota pidettiin yllä Lapin kelopuilla ja kotimaisella viihdekirjallisuudella. Luetut sivut joutuivat nuotioon. Toivottavasti tämä kirja ei joudu heti ensi lukemisen jälkeen sytykkeeksi vaan pääsee vielä matkustamaan Turkuun.

Mutta millainen päivä oli. Kuten Ilpo aamulla sanoi: pilvipoutainen. Sää oli mahtava. Aamulla askel oli kevyempi, iltaa kohden alkoi rinkka painaa. Mutta matkan teko oli "sitä ihteänsä", ei enää avolavapakettiautoja ja maastureita vaan avaraa tunturimaisemaa, sen mielelle tuomaa lepoa - rauhaa. Samalla ottaen omista voimista mittaa. Kevon maiseman avautuminen ei varmasti unohdu.

Nyt on taas uitu joessa, laitettu trangiat porisemaan ja nuotiotuli on kerännyt meidät yhteen.

Sen pituinen oli se

Sini
16 km

Maanantai 25.8

Hyvää huomenta ryhmälle! Aamu alkoi jo totutulla rytmillä. Ensin heräsi Ilpo, sitten Jussi ja viimeksi minä tokkurainen Janne. Leirin purettuamme ja aamutarinamme kuultuamme oppaamme Ilpo kertoi päiväreitin kulun. Matkaa noin 14 km. Välillä ylös ja alas. Huh, huh väsyttää nyt jo.

Portaissa hengästyin ja jalat meni mukavasti hapoille, varmasti heräsin. Pidettiin levähdys ja juomatauko, hyvä niin. Lettua ja hilloa ajattelemalla matka taittui leppoisasti. Askel jopa piteni.

Pidettiin maisema- ja juomatauko. Edessä alamäkeä, olemme ansainneet sen hyvine maisemineen. Laskeuduimme alas ja näimme huikean pauhaavan putouksen. Ylitimme reippaasti virtaavan puron sen kummemmin kastumatta. Käytimme kahluuvaijeria, hyvä tuki ettei turhaan kaatunut. loppumatka sujui joutuisasti, välillä nousua ja välillä laskua.

Leiripaikka hyvä, telttapaikka löytyi helposti. Nopeasti pesulle, jokaisella omat juomansa ja ruoka maistui mahtavalle. Taikinat oli valmiina ja lettukestit voivat alkaa. Kukaan ei tiennyt lettujen salakavalaa vaikutusta. Itse olin pyllähtää taakse tietämättä mitä letuissa oli. Pahaa aavistamatta Jussi odotti pitkään maukkaan näköistä lettua. Oli hetken hiljaa ja pyllähti puoli kuperkeikan taakse hyvin tyylipistein. Jatkossa lettuja annettiin enää puolikas per henkilö, vain rohkeimmat söivät. Venyteltiin muutama minuutti jäykimmät lihakset.

Jatkettiin iltaa nuotiolla, kullakin omat juomansa. Loppuilta meni rauhassa, nyt ei enää näe kirjoittaa.

Good night where ever you are!

Janne

Tiistai 26.8

Tänä aamuna saatiin ottaa rennosti. Illalla sovittiin että lähdetään matkaan vasta kymmeneltä. Aamuhartauden aikoihin aurinko alkoi pilkahdella pilvien välistä. Ihana aamu lähteä liikkeelle, aurinko hyväili meitä ainakin ensimmäiset 4 kilometriä ja varmaan siitä johtuen matka taittui keveästi. Ensimmäinen tauko pidettiin puolen tunnin kuluttua kun tulimme kohtaan missä oli WC sekä naisille että miehille.

Guivin mökki ilmestyi näköpiiriin hyvissä ajoin ennen sinne saapumista. Vieläkin jännitti joen ylitys joka oli ennen mökkiä. Jännittäminen osoittautui kuitenkin turhaksi, koska joki oli melko matala ja kivikkoinen - helppo ylitettävä. "piece of cake" - sano ruattalainen.

Guivin majan pihalla pidettiin lounastauko, tosin vesi siellä oli kallista. Sinin jalkaan koetettiin saada rakkolaastari ja toinenkin huonolla menestyksellä Matka kuitenkin jatkui iloisissa tunnelmissa kavuten kohti Guivin huippua. Matkalla meitä vastaan tuli Jaskan porukka, he ehtivät Guiville ennen meitä. Huipulla annettiin maahiselle jogurttirusinat ja pähkinät, jotta hän olisi hyvällä tuulella ja säästäisi meidät sateelta. Tietysti kohotimme myös maljan koska huippu oli saavutettu.

Matka huipulta alas oli helppoa taivallusta. Vähän väliä saimme puhuttua itsellemme lepopaussin. Jussin ansiosta saimme yhden tauon venytettyä pidemmäksi, kun hän sai rinkan takalukkoon. Illalla kohteemme oli Jaskan porukan edellinen leiripaikka, jonne he olivat jättäneet polttopuita nuotiopaikalle. Paikka löytyikin helposti ja pääsimme lämpimille lähteille kylpemään.

Leirin pystytyksen ja päivällisen jälkeen sytytimme iltanuotion. Nuotiolla venyttelimme, suunnittelimme seuraavan päivän reittiä ja juttelimme mukavia. Päivän maisemat olivat henkeä salpaavat (ainakin ylämäessä) ja saivat ihmisen tuntemaan itsensä kovin pieneksi.

Yöllistä majapaikkaamme vartioi jonkin petoeläimen pääkallo, josta syystä voimme turvallisin mielin painua yöpuulle.

Tämän tarinan kirjoitti Tarja, Ilonan säestyksellä "pienessä" hepulissa.

14 km

PS. Yöllä heräsimme johonkin tömähdykseen, kaatuiko jonkun rinkka ja teltan ympärillä kuului rapinaa… pelotti. Hetken kuluttua se "otus" törmäsi telttamme reunaan. Huusimme yhteen ääneen Ilonan kanssa apua ja saimme naapuriteltan Elinan ja Sinin hereille. Keskustelimme telttojen sisältä toisillemme ja naapurin tytöt olivat niin rohkeita että menivät ensin ulos. Sitten mekin rohkaistuimme ja totesimme roskiksen kadonneen. Hetken katseltuamme ihmeen valoisassa yössä (kello oli 2) menimme takaisin telttaan. Uni ei ottanut tullakseen, vielä 4 aikoihin olimme hereillä ja öinen hiipijä tuli uudelleen kolistelemaan telttojen nurkkiin. Odottelimme vaan hiljaa, mutta sitten äänet joko loppuivat tai luomet lupsahtivat levottomaan uneen. Aamulla olimme väsyneitä, mutta iloisia kun toisista teltoista alkoi kuulua ääniä ja saimme aloittaa aamutoimet. Ylös noustuamme huomasimme öisen vierailijan levitelleen muitakin tavaroita, mm. Jannen rinkan suojus, meidän astia- ja tiskiainepussit, Jussin kuksa ja opasryhmän roskis oli myös hävinnyt samoin kuin omamme.

Keskiviikko 27.8

Tämän päivän osalta suunnitelmat muuttuivat vähän ja jouduimme muuttopuuhiin heti aamulla sen sijaan että olisimme olleet kaksi yötä samassa paikassa. Sää oli sumuinen kun pakkasimme leirimme taas rinkkoihin ja siirsimme sen 4 kilometrin päähän saman Ahkojohkan eli Akujoen rannalle. Matkalla ihastelimme vielä joen rantamaisemia ja pidimme taukoakin vaikka matka taittuikin vähän yli tunnissa. Sää alkoi seljetä ja laitoimme leirin pystyyn.

Teimme lounasta ja päiväkahvia leiripaikalla ja valmistauduimme päiväretkeen ilman rinkkoja. Se suuntautui ensin noin tunnin matkan päässä olevaan Akuhotelliin, joka oli Ahkojavrin rannalla. Maasto oli vaihtelevaa, vähän suota ja kivikkoakin, mutta paljon oli aika helppoakin. Pidimme vähän taukoa siinä hotellin pihalla jaa lähdimme leveää tietä pitkin jatkamaan matkaa kohti Ahkovarrin huippua, jonne pääsimme kolmen aikaa. Ihan huipulle asti ei mennyt tietä vaan jouduimme poikkeamaan taas maastoon ja ylämäkeä riitti. Huipulle 557 m päästyämme lisäsimme alhaalta kannetut kivet samalla kun kiersimme taas huipun kolmeen kertaan vastapäivään. Sitten otettiin valokuvia, mutta huipulla oli aika kylmää, joten lähdimme vähän alemmas syömään eväitä, ne joilla oli jotain ja muut sitten vain lepäilivät, kävivät WC:ssä ja kuka mitäkin. Alaspäin tulimme samaa reittiä taas Akuhotellin kautta ja perillä olimme kuudelta. Kaikki olivat väsyneitä, mutta onneksi leiri oli valmiina, joten vain pesulle ja ruokaa ja juomista keittämään. Siinä sitten vähän piristyi.

Ilpo piti meille hyvän venyttelytuokion, jonka jälkeen suunnittelimme huomista ja perjantaipäivän reittivaihtoehtoja. Täysiä päiviä tulee niistäkin, joten tästä vaelluksesta on saanut paljon irti jokainen joka pääsee perille omin jaloin.

Kiitos kaikille ryhmän jäsenille mukavasta viikosta. Raija

Vaellus 4 km
Päivälenkki 15 km

Torstai 28.8

Hyvää torstaiaamua. Olimme valmiita aloittamaan päivän vaellukset klo 9.03, aikataulussa. Jatkoimme päivää jo totutulla päivärytmillä lyhyin tauoin. Päivän paras tauko pidettiin Njavgoaivilla. Pienellä alueella oli tupa, puuvarasto ja Ilpolla kirves, jolla tehtiin illan nuotiopuut. Paikalla oli myös lähiaikoina rakennettu siisti, moderni kota. Matkaa jatkettiin vapaassa järjestyksessä omin luvin. Jussi uskalsi jossain vaiheessa antaa komennon: TAUKO!

Löydettiin pienen etsimisen jälkeen oiva leiripaikka, johon johtoporras oli tyytyväinen. Syötiin muusia ja jauhelihaa, maistui hyvälle. Nopea pesu, ja ilta jatkui nuotiolla.

Ilpo totesi Fiskarsin kirveen toimivan hyvin sytykkeiden tekemisessä. Poltti myöhemmin hihansa, mutta tosin ei tulessa. Nuotio lämmitti. Katselimme sitä ja välillä hymylihakset venyivät. Venyttelimme myös muita vartalon lihaksia, jotta ne olisivat aamulla normaalipituisia, ei kireitä eikä jäykkiä.

Vaellusviikko omasta mielestäni on onnistunut. Annan arvosanaksi vitosen, jos asteikko on 0 …5. Siitä huolimatta jäi paljon parannettavaa. Varusteita lisää, kunnon kohottaminen, maukkaita välipaloja ja tietysti taikajuomaa.

Loppusanoiksi tiettyä laulua lainaten: "Erämaasta tuuli tuo kuurran vaienneen".

Janne
12 km

Perjantai 29.8

Aamulla heräsimme hieman ennen seitsemää pilviseen ja kylmään aamuun. kesti hetken ennen kuin kykenin nousemaan pois makuupussista. Kiirettä ei ollut mutta silti päästiin jo yhdeksältä liikkeelle.

Kuljimme myötätuulessa kohti Luobmusvarria ja puoli kymmeneltä huiputimme 460 metriä korkean Davimus Luobmusvarrin. Suoritimme tutut rituaalit toivomuskivien kanssa ja pidimme huipulla pienen evästauon. Hieman ennen kymmentä aloimme laskeutua alas. Matkan varrella ihailimme alkavaa ruskaa; räikeän punaisia puolukan varpuja ja jopa koivuissakin näkyi muutamia punaisia lehtiä.

Aikainen lounastauko pidettiin Luobmusjärven rannalla melko lähellä kammia. Ensimmäinen leiripaikkamme oli vastarannalla. Olimme selvästi palaamassa ihmisten ilmoille. Näimme järvellä moottoriveneen ja tien varressa autoja. Muita ihmisiä ei oltutkaan nähty sitten Guivin rinteiden. Puolilta päivin lounas oli syöty ja reipas kävely jatkui. Kävelimme tietä pitkin ja väistimme ensin autoa ja hetken päästä mönkijää, jonka kyydissä istui yhden opasryhmän opas Mikko.

Puoli yhden jälkeen pidimme pienen tauon ja vajaa tunti sen jälkeen löytyi reissun viimeinen leiripaikka noin kahden kilometrin päässä infopisteestä, josta bussi meidät lauantaina noutaa. Teltat saatiin pian pystyyn ja päiväkahvit keitettyä. Laaksoset ehtivät myös ruoanlaittoon. Sää ei ollut niin kylmä kuin torstai-iltana ja purossa oli niin reilusti vettä ja hyvä pohja, että uiminen ei tuottanut suuriakaan vaikeuksia. Kylmään veteen alkaa vähitellen tottua.

Mikon teltta oli samalla alueella kuin meidän ryhmämme teltat ja kuulimme Mikon sairastuneen vatsatautiin.

Puoli neljän maissa lähdimme porukalla päiväkävelylle kellottamaan kuinka kauan aamuun täytyy varata aikaa, että ehditään aamulla ajoissa bussiin. Noin 50 minuuttia kului aikaa yhteen suuntaan ilman rinkkoja. Samalla kävelimme Sulaojan luontopolun. Näimme mm. peuran pyyntikuopan, pyhän lähteen, Suomen suurimman lähteen (Sulaojan lähteen) ja muuta tietoa tunturialueen luonnosta. Kävelyreissulla pidettiin niin kovaa vauhtia, että piti vähän jarrutella, ettei joutunut uudestaan kylmään kylpyyn. Ei se sentään niin suuri nautinto ole, että kaksi kertaa illassa menisi polskuttelemaan. Kävelyn jälkeen laitettiin päivällistä ja saatiin muutamia vieraita naapurileiristä.

Kuuden aikaan tuli virallinen kutsu rommitotille. Viimeiset rommit jaettiin tasan kaikkien kesken ja minulle ja Jannelle se oli ensimmäinen, Sinille jo toinen ja muille ties kuinka mones toti. Kiitos!

Rommimukit kädessä seisottiin tovi ringissä ja yhteisellä päätöksellä siirryttiin läheiselle leiripaikalle nuotion ääreen. Nuotiolla istutaan edelleen ja juttu luistaa. Pari huittislaista rouvaa lämmittelee saman tulen ympärillä.

Minulle tämä on vasta toinen vaellus, varsinainen opintomatka kokeneempien seurassa. Ensi kerralla olen ainakin teoriassa viisaampi, käytännöllistä minusta ei taida koskaan tulla. Tiedän nyt ainakin mitä rinkasta puuttui ja mitä voin pakata lukuisten pyyhkeiden tilalle. Tiedätte kyllä mitä …

Kun vaatteet oli riittävästi savustettu, palasimme takaisin omaan leiriin iltateelle ja nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa tehtiin vielä viimeiset venyttelyt, vähän pienemmällä porukalla tosin.

Makuupussissa oli mukava lämmitellä ja kuunnella vienoa sateen ropinaa teltan kattoon.

Kiitos kaikille mukavasta viikosta Elina

Vaellus 11 km
Iltalenkki 4 km

Lauantai 30.8

Aamuherätyksen piti olla kuuden aikoihin, mutta kaikki olivatkin jo silloin hereillä. Ehkä ajatus kotimatkasta siinsi jo mielessä. Yö oli ollut ehkä kylmin koko vaelluksen aikana, kaasupullon päällä olivat vesipisaratkin jäätyneet.

Aamutoimien jälkeen nostimme rinkat selkään ja viimeinen kahden kilometrin taival alkoi. Tulimme ensimmäisenä ryhmänä tien varteen, missä vielä keitimme kahvit trangialla. Bussia siinä odotellessamme venyttelimme vielä. Venytellessämme saapuivat toisetkin ryhmät paikalle. Vaellukset olivat sujuneet mukavasti, sillä paikalla oli 27 hyväntuulista ihmistä.

Linja-auton tultua pakattiin rinkat oikeassa järjestyksessä autoon ja lähdimme ajamaan kohti etelää. Pieni tauko pidettiin Inarin keskustassa virvokkeiden ja muun tarpeellisen ostoon. Sitten Ivaloon rajavartioston uimahalliin, missä vaeltajat kävivät peseytymässä ja uimassa. Joimme vielä kahvit keskustassa ja matkamme suuntautui kohti Sodankylää ja hotelli Bearinniä, missä meitä odotti ruoka. Hyvän ruoan jälkeen kaikki olivat hyvillä mielin ja bussimatkan loppuosuus saattoi alkaa. Matkalla teimme kaksi pysähdystä ja olimme perillä Turussa sunnuntaiaamuna noin 6.40.

Oli halausten ja hyvästijättöjen aika. Tapaisimme vielä tämän retken puitteissa valokuvaillassa Runosmäen nuorisotalolla.

Kiitos!

Ilpo

Oli ilo tehdä vaellus hienon ryhmän kanssa upeissa maisemissa. Retken kaikki ennakko-odotukset nähtävyyksien suhteen toteutettiin, Luobmusjärvet, Kevon kanjonin maisema, Fiellun putous ja Guivin huiputus. Lisäksi Paistunturien avarat maisemat jäivät lähtemättömästi mieleen, sinne voisi vielä tehdä retken myöhemminkin.

Kiitos kaikille retkeen osallistuneille ja sen onnistumiseen vaikuttaneille, eikä vähiten kuljettajillemme Mikalle ja Timolle.

Ilpo

Takaisin | Katso myös kuvat

 

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 9.10.2017 12:41:11