Login

 

Uusimmat uutisotsikot

Turun ladun joulujuhlat Latumajalla Lue lisää...
Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Elä-Majapäivä syksy 2017 Lue lisää...
Kokouskutsu Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...
Palkittuja Lue lisää...
Pj:n palsta Lue lisää...
Toimiva latulainen Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ma 23.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 24.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 25.10. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 30.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 31.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 1.11. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 6.11. Maanantai-illan sauvailu
Ti 7.11. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 7.11. Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus
Ma 13.11. Maanantai-illan sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Syysvaellus 2010
Jotunheimen, Norja 20.8.-28.8.2010

Perjantai 20.8.

Lähtö kohti Ladun syysvaellusmatkan alkua tapahtui minun kohdallani n. 18.40. lähdin kohti Turun linja-autoasemaa, jossa jo osa matkalaisista oli jo odottamassa, Jalon bussi ja Karvisen Sport-dekki.

Kaikki tavarat ja matkalaiset ahdettiin niihin ja lähdimme kohti Turun satamaa ja Viking-linen terminaalia. Matka alkoi iloisissa tunnelmissa. Kaikki olivat ajoissa paikalla. Laiva myös lähti ajallaan.

Ilta kului vapaissa merkeissä kukin tahoillaan. Yöllä nukuttiin hyvin.

Lauantai 21.8.

Heräsimme 5.30 varhaiselle aamupalalle. Tankkasimme aamulla alkavaa automatkaa varten itsemme hyvin.

Lähdimme satamasta n. klo 7, kohti Södertäljeä, sieltä ajoimme pysähtymättä kohti Karlstadia. Kahvitauot 2x matkalla tulivat tarpeeseen, Värmlands Rastalla (10.30) ja Brummundal Veikrossa (15.00). Matka taittui ilman kommelluksia Beitostöleniin, missä olimme aikataulun mukaan klo18.30.

Majoitukset selvitettyämme ja katsastettuamme nukkumapaikat menimme illalliselle klo 19.00. Illallinen oli hyvä ja paikka oli myös viihtyisä. Menimme takaisin majapaikkoihimme valmistautumaan huomenaamulla tapahtuvaan vaellukselle lähtöön.

Näin minä muistan matkasta (nukuin aika paljon). Oli ihania maisemia. Niitä saimme ihastella hyvin vaihtelevassa säässä. Turvallisten kuskien (Ilpo ja Lasse) leppoisasti matkaa tehden.

Hyvää Yötä!
Leena

Sunnuntai 22.8.

Aamulla lähdimme Beitostölenistä linja-auto kyydillä kohti Gjendesheimia. Kaikki olivat intoa täynnä ja tekivät viimeiset reppujen tarkistukset.

Lähdimme vaeltamaan Gjendesheimista klo 9.15 ja kaksi muuta vaellusryhmää lähtivät laivalla Gjendeä pitkin omille tahoilleen. Meille alkoi heti jyrkkä ylösmäki, jota kiipesimme kolmessa tunnissa yli 700 metriä korkeutta. Ylhäällä söimme lounaan aika tuulisessa säässä j a sattui juuri sillä hetkellä pilvi menemään ohitsemme joten oli aika kylmä. Jatkoimme lounaan jälkeen matkaa, ja kun olimme ohittaneet huipun, jatkoimme pitkin Beseggeniä ajattelin, että loppumatka on helppo, mutta alameno olikin ylösmenoa vaikeampi. Oli todella rankka alasmeno, piti koko ajan tarkkaan harkita mihin jalkansa laittaa. Kun olimme tulleet vaikeata alamäkeä reilut kolmesataa metriä korkeutta alaspäin, maasto helpottui.

Matka kuitenkin jatkui, kipusimme taas ylämäkeä ja välillä alamäkeä kunnes saavuimme Memurubuun, joka oli yhtä korkealla kuin lähtöpisteemmekin. Matkan pituus kartalta oli noin 12 kilometriä ja aikaa käytimme noin vajaat kymmenen tuntia. Ilma oli hyvä, pilvinen ja tuli muutama vesipisarakin, mutta kaikkiaan suhteellisen hyvä.

Saavuttuamme Memurubuun nautimme siellä hyvän illallisen. Ilpo järjesti vielä pienen infon seuraavasta päivästä, joka olisi muutaman kilometrin pitempi kuin tämä päivä. Sen jälkeen sänky maistuikin hyvältä. Päivä oli rankka mutta mieleenpainuva ja maisemat mitä parhaimmat.

Jari

Maanantai 23.8.

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki.

Matka Memurubusta jatkui reippain mielin maukkaan aamiaisen jälkeen. Aurinkokin helli, jopa niin paljon että tarkeni vaeltaa T-paidalla ja lounastellakin ilman takkia. Polulla bongattiin raidallisia heinäsirkkoja, karvaisia matoja, korppaja, haukkoja, sammakko ja tietysti muita kulkijoita. Uimisestakin puhuttiin, mutta ei kuitenkaan menty. Ylitimme kolme siltaakin, joiden alla kohisi jäätiköiden eriskummallisen värinen sulamisvesi. Juuri ennen Glitterheimiin saapumista näimme sopuleita polulla. Päivän vaellukseen vierähti aikaa 10 tuntia. Väsyneinä, mutta iloisina onnistuneesta vaelluksesta kävimme kuumassa suihkussa, nautimme hyvän illallisen kera oluiden ja viinien. Illan päätteeksi katselimme vielä karttaa ja suunnittelimme seuraavan päivän reittiä. Päätimme tehdä ratkaisun vasta aamulla, kunhan kuulemme viimeisimmät säätiedot.

Yöllä hipsittiin otsalampun kelmeässä valossa vessaan, talo nukkui ja sade ropisteli katolla …

Erna

Tiistai 24.8.

Aamu valkeni juuri niin sateisena, ettei Glittertindenin ylitystä edes haaveltu. matkaan lähdettäessä noin klo 9 maissa. Niinpä lähdimme alakautta kohtalaisessa sateessa ja navakan takatuulen saattelemina kohti Spiterstulenia.

Kartan mukaan matkan keston piti olla viisi tuntia. Matkalla vastaan tuli ensin opas Akin vetämä Laturyhmä ja tunnin parin päästä Sepon vetämä ryhmä ja aina satoi. Sympatiat vastaantuleville, sillä heillä oli reipas vastatuuli ja sade vastoin näköä. Itse emme matkan varrella pieniä juoma- ja pissitaukoja lukuun ottamatta juuri pysähdelleet. Perille Spiterstuleniin saavuimme neljän eli kuudentoista eli kartan 5 tuntia oli meille 7 tuntia taivalta.

Perillä hoitelimme ensin melko lailla läpikotaisin kastuneet varusteet tunturiaseman kuivatushuoneisiin, mikä kyllä oli helpompaa kuin kuivattelut telttamajoituksessa. Päivällinen oli erinomainen. Sitä ennen olimme jo saunoneet ”norjalaissaunassa”. Siellä ei olisi saanut heittää löylyä. Pääsy oli kielletty alle 18-vuotiailta eli kylttien mukaan sallittu vain täysi-ikäisten seurassa.

Ennen maaten menoa suunnittelimme vielä huomista eli keskiviikon Galdhopiggenin valloitusta mikäli sää sen suinkin sallisi. Säätiedot illalla olivat sen suhteen suotuisat.

Jussi

Keskiviikko 25.8.

Aamuherätys oli klo 6.00 hyvin nukutun yön jälkeen. Kylmään suihkuun ja aamupalalle klo 7.30. Aamupalalla oli muutama muukin jonossa meidän lisäksi. Hyvin syödyn aamiaisen jälkeen lähdettiin klo 9.00 nousemaan kohti Galdhopiggeniä. Meitä ennen ehti lähteä 43 leirikoululaista opettajineen myös ylös. Matka oli nousua nousun jälkeen rakkapohjaisessa maastossa. Osaksi oli myös lumista nousua. Juomataukoja pidettiin sopivasti ja ylös saavuimme jo 5 tunnin patikoinnin jälkeen. Ylhäällä meitä odotti avoinna oleva kahvila, jossa söimme omat eväämme.

Oppaamme Ilpo bongasi geökätkön kahvilan pitäjältä, me 7 jästiä jäimme nuolemaan näppejämme. Ostimme matkatuliaisia: termospulloja, hihamerkkejä yms.. Eväiden syönnin jälkeen vasta kävimme varsinaisella huipulla Jari ensimmäisenä. Valokuvauksien jälkeen matka jatkui alaspäin kohti kämppää ja ruokailua. Ruoka oli taas hyvää ja sitä oli riittävästi vatsantäytteeksi. Päivän päätteeksi pidettiin pieni info seuraavan päivän matkalle lähdöstä. Päivä oli pilvipoutainen ja vähäsateinen.

Tämä oli taas uusi hieno kokemus ja Skandinavian korkein huippu tuli valloitettua. Kiitos oppaalle ja kanssavaeltajille mukavasta seurasta.

Kiittää Mervi
ensikertalainen ”norjalaisvaeltaja”

Torstai 26.8.

Lähdimme majapaikasta 9.15 ilman yhtä matkalaista, Jussia, jolle nousi kuume. Ehdittiin ottaa vielä sentään ryhmäkuva, jossa oli kaikki paikalla. Matkan varrella nähtiin pari sopulia ja sääkin oli kohtalainen.

Norjalaisten aikakäsitystä saa ihmetellä, reittiin oli laskettu 5 tuntia. Mutta meiltä hyväkuntoisten porukalta meni melkein tupla aika. En tiedä onko reitit testannut Norjan huippu-urheilija tai ovatko he yltiöpositiivisia. Meinaan vaelluspolut ovat enimmäkseen kivikasoja, mutta saavuimme vihdoin viimein majapaikkaan. Meidät vastaanottaa todella ystävällinen isäntä ja emäntä ja illallinen oli todella loistava kolmen ruokalajin ja Ilpokin löysi hengenheimolaisensä geokätköilijän Saksasta. Menimme levolle ajoissa, meinaan, seuraavana päivänä oli aikainen herätys.

Matkaterveisin
Petri

Perjantai 27.8.

Aamuvarhain olimme jo tekemässä eväitä päivän patikointia varten. Reput oli pakattu, huoneet luovutettu. Leirvassbun isäntä oli luvannut edellisenä iltana, että yövahti laittaa aamiais- ja evästely- tarvikkeet esille. Niinpä klo 6.30 teimme voileipäpinoja ja täytimme termospulloja. Ja matkaan!

Poikkeuksena aiemmista aamuista olimme polulla jo vartta vailla seitsemän.

Aurinko piilotteli vielä järven toisella puolella, terävän huipun takana.

Pilviä oli vain nimeksi, luvassa oivallinen sää! Kartan mukaan alkuun luvassa lyhyehkö nousu harjanteelle ja loppu silkkaa laskua. Reilussa puolessa tunnissa oli päivän suurimmat nousut tarvottu ja taival jatkui laskuvoittoisena. Onneksi pitkää kapeaa järvenrantaa etenevät polku oli kivikkoisuudestaan huolimatta helpohkoa, kuin joku olisi raivannut kulkijalle reittiä lohkareiden lomaan.

Aurinko lämmitti niin, että T-paidallakin tarkeni kulkea.

Etenimme reippaasti ja pidimme sopivasti taukoja, maisemista ja hyvästä ilmasta nauttien. Vastaantulijoita oli niukasti, valtaisia lehmien asettamia miinoja rutkasti.

Viimeisillä kilometreillä ihastelimme kohisevana laskevaa sulamisvesien jokea,

kasvillisuus nousi polvenkorkuisesta yli miehenmeneväksi tiheäksi koivikoksi.

Viimeiset sadat metrit ennen Gjendebuun majapaikkaa polku oli mutainen, lantainen, märkä, haiseva ja liukas. Lehmät seurailivat leppoisasti meidän luiskahtelevaa menoa.

Perillä selvisi, että venelaituri on muutaman sadan metrin päässä rakennuksista. Olimme reilusti etuajassa, alkoi sataakin - päätimme jäädä nauttimaan juomat sisätiloihin ennen veneen lähtöä.

Vaelluksemme oli ohi, reput pinottiin veneen kannelle, kapusimme kyytiin.

Nyt näkisimme osan reitistämme aivan eri perspektiivistä kuin ensimmäisinä matkapäivinä. Järven vesi oli erikoisen turkoosia, tunturit kohosivat korkeina, sieltä täältä norui putouksia järveen. Reilun tunnin venematkan jälkeen saavuimme järven toiseen päähän, jossa bussi meitä jo odottikin. Mutkaista maisemareittiä tulimme takaisin majapaikkaamme, saunaan hikoilemaan ja loman päätteeksi yhteiselle illalliselle pitkän pöydän ääreen. Ruoka maistui ja oli kerrassaan hauskaa kuulla muiden seurueiden matkakokemuksia!

Erna & Totte

Lauantai 28.8.

Aamuherätys puoli kuuden aikoihin, tavarat kasaan ja sitten kämppien siivous. Onneksi rinkat oli jo pakattu linja-autoon edellisenä iltana. Siivouksen jälkeen oli aika nauttia viimeisestä aamiaisesta Beitostölenissä. Aamiainen maistui kaikille, sillä seuraava ateria olisi vasta illalla laivalla.

Noin 7.30 olimme jo kaikki matkalla kohti Tukholmaa. Pikkubussi edellä ja linja-auto tuli vähän matkaa jäljessä. Taukopaikkoina paluumatkalla olivat samat jo tulomatkalla hyväksi ja nopeaksi havaitut paikat, Brummundal Veikro ja Värmlands Rasta.

Jotenkin taas oli sellainen tuntu, että kotiinpäin hevonen juoksee nopeammin. Tukholmaan saavuimme hyvissä ajoin. Ehdin terminaalissa käydä lunastamassa kaikki liput ennen kuin linja-auto ehti satamaan. Liput jaettiin kaikille ja sitten hetki odottelua ennen laivan lähtöä. Kukin tahoillaan, kuka terminaalissa kahvilla, kaupungille tms.

Laivalla söimme seisovassa pöydässä illallisen ja sen jälkeen oli taas vapaata oleskelua. Aamulla olimme noin puoli kahdeksan aikaan satamassa, kaikki mukaan autoihin ja linja-autoasemalle. Taas oli eron aika, tapaamme vielä valokuvaillassa Latumajalla.

Vaellus Jotunheimenissa on takana, viikko on mennyt ehkä liiankin nopeasti, hyvässä seurassa. Omat epäilyni ”norjalaisvaelluksesta” ovat osoittautuneet vääriksi, kaikki on sujunut todella hyvin ja tunturiasemien henkilökunnat isäntineen ovat olleet tosi ystävällisiä. Ruoka on ollut erinomaista ja kertaakaan viikon aikana emme syöneet samaa ruokaa. Lisäksi maisemat ovat olleet omaa luokkaansa.

Kiitos kaikille mukavasta viikosta!
Ilpo

Takaisin | Katso myös kuvat

 

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 9.10.2017 12:41:11