Login

 

Uusimmat uutisotsikot

Turun ladun joulujuhlat Latumajalla Lue lisää...
Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Elä-Majapäivä syksy 2017 Lue lisää...
Kokouskutsu Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...
Palkittuja Lue lisää...
Pj:n palsta Lue lisää...
Toimiva latulainen Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ma 23.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 24.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 25.10. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 30.10. Maanantai-illan sauvailu
Ti 31.10. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ke 1.11. Keskiviikon keskipäivän frisbeegolf
Ma 6.11. Maanantai-illan sauvailu
Ti 7.11. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 7.11. Suunnistajien kahvi-/koulutustilaisuus
Ma 13.11. Maanantai-illan sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Syysvaellus 2016
Norjan Hardageviddaan 19.-28.8.2016
Satun ryhmä

Kuva: Markku Jessen-Juhler

Perjantaista sunnuntaihin 19-21.8.

Perjantaina 19.8 lähdimme Turun satamasta Vikingillä Ruotsiin ja sieltä Norjaan. Mara ajoi taas tottuneesti bussimme laivaan ja matka alkoi,. Porukkaa oli täysi bussilastillinen; päiväretki, tuvalta tuvalle porukat sekä kaksi telttavaellus porukkaa. Tästä alkoi vaellusporukkamme, Lassen, Reijon, Markun, Helyn, Pertin sekä oppaamme Satun tunturivaellus.

Lauantaina lähdimme Hakkesetstolen tuvalta vaeltamaan noin puoli seitsemän maissa illalla tarkoituksena päästä leiriytymään ennen pimeäntuloa. Vaellettiin parisen kilometriä ja leiriydyttiin pienen lammen rantaan, josta löysimme neljälle telttakunnallemme paikan, kivikkoisuudesta huolimatta.

Yöllä sateli vähän väliä, mutta aamu valkeni aurinkoisena ja tuntui taas hyvältä lähteä eteenpäin. Matka jatkui kohti Birgithovdan tunturia (1173) polkua seuraillen. T-paitakelissä painelimme kohti Rode Korssin tupaa, jonka liepeillä pidimme lounastauon ennen nousua Cronebokkenille (1270), jonne vaelluksemme eteni. Rinkat pakattuamme ja nousuun valmistauduttuamme alkoi tietenkin sataa ja välillä rankastikin, mutta ei kun menoksi vaan. Loppui se sadekin taas ja paistoi aurinko.

Matka jatkui kohti Ustetindin huippua, joka kohoaa jo 1376 metriin. Se käytiin toki huiputtamassa ja vähän valokuviakin ottamassa. Päivä alkaa olla taas jo siinä mallissa, että pitäisi sitä telttapaikkaakin katsoa, eikun rivakasti alas ja pienen virtaavan puron varteen telttoja pystyttämään. Purossakin tuli käytyä virkistäytymässä ja kylmää oli joidenkin mielestä. Yöpuulle tästä vähitellen ja uutta vaelluspäivää hyvässä seurassa odotellen.

Hely ja Pertti

Maanantai 22.8.

Aamuherätys klo 7.00. Tosin useimmat olivat jo hereillä tuota ennen. Takana oli pitkä matka, mutta rikkonainen yöuni. Heräsimme suhmuruiseen aamuun, ei kuitenkaan satanut. Aamutoimien ja Sadun pitämän aamujumpan jälkeen olimme valmiit lähtemää liikkeelle. Ei muuta kuin kiskomaan rinkkaa kipeille olkapäille.

Ensimmäinen etappimme oli Tuvan tunturitupa. Pääosin polkua kulkien taivalsimme Tuvan tupaan noin 3-4 kilometrin kulun jälkeen.  Sää oli suosiollinen, ei satanut, kaikkia ilahdutti sääennustus, joka lupasi aurinkoa klo 13.00. Huono omatunto jäi käynnistä tuvalla, kotona en kehtaa kertoa, että nautimme vaelluksella kahvin kera suklaakakkua ihan tarjottuna.

Tuvan tuvalta kulkumme jatkui polkuja pitkin etelään. Aurinkokin pilkahti tasan kaksi kertaa muutaman minuutin, mutta sadettakin saatiin. Lounastaukomme puron varrella noin klo 13.00.Reilun puolentunnin tauon jälkeen otimme suunnan Satun suunnittelemalle leiripaikalle. Alkumatka oli polkua, mutta sitten poikkesimme maastoon suuntana Kortenuten (1315 m), jonka huippu oli tarkoitus kiertää. Muita kulkijoita ei näkynyt, paitsi viehättäviä lampaita.

Loppumatkasta oli useamman kilometrin nousu, rinkka alkoi painaa vielä enemmän, läähätys kasvoi ja tossu alkoi painaa. Kuntopohjan heikkous alkoi näkyä. Onnesi muut ensisijaisesti oppaamme Satu tiesivät mihin piti mennä ja mitä kautta. Kohtuullisen etsimisen jälkeen löytyi sopiva leiripaikka Kiireesti ruuan valmistukseen ja viel poutasäässä. Illalla oli vielä tiedossa letunpaistoa. Päivämatka reilut 14 km ja vaellusaika taukoineen 8 tuntia.

Ps. Lettukestit onnistui hyvin. Lassen ja Markun pohjatyön jälkeen paistoimme trangialla kukin omat lettumme ja hyvää tuli. Sade sitten ajoi meidät telttoihin ja nukkumaan vähän ennenaikojaan kello kahdeksaan jälkeen.

Reijo

Tiistai 23.8

Kuva: Markku Jessen-Juhler

Aamulla kello yhdeksän maissa herätessämme oli maailma kietoutunut utuiseen pilvimassaan, kosteusprosentti hipoi varmaan sataa. Aurinko yritti jossain pilvimassan takana taistella ilmaherruudesta. Aamutoimet suoritimme vanhoilla rutiineilla. Hely piti aurinkojooga tuokion ja Satu aamujumpan. Sitten vaan kohti uusia seikkailuja.

Lähdimme auringon vihdoin paistaen takaraivojamme kohti länttä Synigenin tunturihuipun eteläpuolelta ohittaen kohti polkua, jota pitkin pääsimme Heinseterein tunturituvalle. Kahden tunnin ja noin neljän kilometrin taivalluksen kuluttua tulimme tuvalle. Tupa oli hienolla paikalla koskisen joen partaalla. Siellä pidimme lepotauon ja kohensimme nestevajaustamme erilaisin eliksiirein.

Tuvan jälkeen oli pitkä uuvuttava nousu auringon hivellessä vasenta kättämme ja poskeamme. Puolilta päivin söimme lounaan puron varressa. Sen jälkeen jatkoimme matkaa polkua seuraten moninaisten nousujen ja laskujen siivittämänä Tormodbekka-joelle saakka, josta erkaannuimme polulta jokea seuraten. Kyseisen joen rannalla Janne oli ryhmänsä kanssa leiriytynyt. Kävimme heitä tervehtimässä, jonka jälkeen jatkoimme noin kilometrin länteen, josta löysimme mieluisan leiripaikan.

Matkaa päivälle kertyi yli 15 km ja aikaa siihen saimme tuhrattua noin 9 tuntia. Päivä oli kaikin puolin mitä mainioin ilmojen ja etenkin maisemien puolesta. Kiitoksia niille, jotka antoivat mahdollisuuden nauttia tästä unohtumattomasta päivästä.

Lasse

Keskiviikko 24.8.

Aamuherätykset sujuvat jo vanhan rutiinin mukaan. Aamu oli pilvinen, mutta poutainen. Aamupuuron jälkeen pakkasimme päiväreput Langenuten valloitusta varten. Evästä ja sadevaatteet+ hanskat. Siinä kun touhusimme, Janne ryhmä käveli meidän ohitse. Heillä oli sama suunta.

Hiukan ennen  kello yhdeksää pääsimme liikkeelle. Lähdimme rauhallisesti rinnettä ylös, välietappina kaksi lumilaikkua kyseisen tunturin pohjoisrinteessä. Erinäköisten kasvien ihastelun lomassa bongasimme parven kiirunoita. Jannen ryhmän rinkat ohitettuamme, tulivat he pian vastaan. Juttelimme hetken ja jatkoimme kipuamista. Ylhäältä oli huikeat näköalat.

Sieltä lähdimme Rauhellerin tuvalle, matkalla Lasse kävi geokätköllä. Tuvalla nautimme tuvan antimista, kuka mitäkin. Hetken huilattuamme lähdimme jatkamaan matkaa kohti itää. Muutaman kilometrin jälkeen ylitimme joen, jonka itäpuolta kapusimme koilliseen noin 4 km. Matkalla näimme joen toista puolta patikoivan Ilpon ryhmän ja noin kilometrin päässä seurasi Akin ryhmä.

Pääsimme taas samaisen Djuba-joen yli siltaa pitkin, josta suuntasimme teltoille, jotka noin kilometrin päässä näkyivät. Matkaa tuli noin 12 km ja teltoilla oltiin noin 14.30. Tumma pilvi oli lähestynyt meit jo jonkin aikaa ja pian kolmen jälkeen alkoikin sataa. Sadetta pidettiin, kuka mitenkin, aina kuuteen saakka. Vähän seitsemän jälkeen Hely ja Satu lähtivät tutkimusmatkalle, koska palasivat, sitä ei kirjoittaja tiedä, koska sadekuuro ajoi loput ryhmästä telttoihin. Ryhmä patikoi noin 12 km+ sitten naisten iltalenkki Oli tosi kiva ja kiintoisa päivä.

Markku

Torstai 25.8.

Aamu valkeni taasen sateettomana ja yökin oli vaelluksen lämpimin. Noin 2 tunnin aamutoimien jälkeen Markun lämpömittari näytti jo +18 astetta leiripaikkamme aurinkoisella rinteellä. Vähän piti miettiä lähtisikö shortseilla matkaan.

Kello 9 maissa lähdimme nousemaan ylös Tormodbrotetnin rinnettä (1325 m). Ylhäällä aukenivat mahtavat maisemat joka suuntaan, oli jäätikköä, lumirinnettä sekä pieniä lampia ympäriinsä. Rinteen yläpolkua kulkiessamme kävimme bongaamassa vielä Lassen opastuksella siellä olevan geokätkön. Maisemat ihailtuamme ja juolukat syötyämme laskeuduimme alarinteeseen lounastauolle.

Taukopaikaltamme näimme jo pienen lammen, jonka reunalle aioimme pystyttää yöpymisleirimme. Teltat pystytettyämme pidimme toiset lettukestit, sillä aineksia oli vielä jäljellä. Lassen erätaidoilla rakensimme hienon laavun, koska alkoi ripsiä vähän vettä. Sadetta ei kuitenkaan tullut, mutta laavu oli erinomainen letunsyöntipaikka.

Ilta sen kuin kaunistui ja auringon laskiessa taivaanrannan väri muuttui punaisen kirjavaksi. Kuivista katajanoksista kyhäsimme vielä nuotion tunnelmaksi lämmittämään hyvin onnistunutta vaelluspäiväämme.

Hely ja Pertti

26-28.8. Perjantaista sunnuntaihin

Kuva: Markku Jessen-Juhler

Viimeinen aamu valkeni harmaana, kuten mielemmekin retken ollessa loppusuoralla. Pienet pisarat ropisivat telttani kattoa, kömpiessäni ulos kylmään ja viileään, lämpimästä untuvapussistani. Puin päälleni sadevermeet ja astuin ulos utuun. Huomasin normaaliin tapaan kaikkien olevankin jo ylhäällä, joten herätystä ei tarvinnut. Otin aamupuuroni ja menin Helyn ja Pertin telttaan syömään.

Aamiaisen jälkeen sade lakkasi hetkeksi ja saimme pakattua telttamme rinkkoihin kuivissa olosuhteissa. Seurasimme pientä polkua leiristämme isommalle polulle. Kivistä ja vetistä polkua seuraten pääsimme järvelle ja lähdimme seuraamaan sen rantaviivaa laivan lähtöpaikalle. Pidimme matkalla myös pienen evästauon sateen tauotessa hetkeksi.

Kuljimme loppumatkan kuudesta kilometristä pienessä vesisateessa. Olimme ensimmäisenä ryhmänä satamassa. Kuljimme patoa pitkin toiselle puolelle jokea, ihastelimme matkalla hienosti rakennettua kalaporrasta. Hieman meidän jälkeemme saapui Akin porukka Heinseterin suunnasta ja hieman myöhemmin Ilpon porukka Rauhellerenistä.

Muutaman tunnin odottelun aikana kävimme lämmittely kävelyllä viereisellä mökillä ja innostuimme jopa venyttelemään porukalla kireitä ja väsyneitä lihaksiamme. Kahden aikaan laiva saapui ajallaan satamaan meitä noutamaan. Valitettavasti näimme myös lähestyvän kaatosateen ukkosen jyrähtäessä kauempana. En muista milloin sade olisi niin voimalla piiskannut.

Sääliksi kävi vaelluksen aloittavia taivaltajia, jotka nousivat laivasta maihin.

Pääsimme laivalla tunnin matkan jälkeen järven toiseen päähän myrskystä huolimatta. Loppumatkan Geiloon taitoimme bussilla. Majoituimme siellä toisen telttaporukan kanssa 12 hengen mökkiin. Löysimme kaikille mukavat petipaikat. Saunoimme pienessä saunassa, johon miehiä mahtui peräti neljä vieretysten.

Saunan raikastamina kävelimme reilun kilometrin Geilon keskustan pitseriaan. Nautimme paikan antimista ja menimme nukkumaan hyvissä ajoin. Lauantaiaamuna lähdimme ennen seitsemää bussilla Geilosta kohti Tukholmaa pysähtyen samoissa paikoissa kuin mennessäkin. Laivalla nautimme buffetin antimista ja pääsimme sunnuntaiaamuna turvallisesti perille Turkuun.

Kiitoksia Lasse, Markku, Reijo, Pertti ja Hely, olitte mahtava vaellusporukka. Ensimmäinen vaellusreissuni oppaana oli opettavainen ja unohtumaton. Norjan luonto terävine lumihuippuisine vuorimaisemineen ei pettänyt tälläkään kertaa. Kelitkin vaihtuivat tuntureille ominaisella nopealla temmolla, koskaan ei voinut olla varma mitä on hetken päässä luvassa. Elämyksiä lähdettiin hakemaan ja niitähän toivottavasti kaikki saivatkin mukaansa.

Satu

Lue myös Ilpon ryhmän kertomus

Takaisin

 

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 9.10.2017 12:41:11